Uusi kotikaupunki

Sunnuntaina suuntasin aamupalan jälkeen ensimmäiseksi kahville keskustaan, jotta saisin jostakin netin. Löysin paikan helposti ja skypetin iskän kanssa ja tarkistin seuraavan viikon koulun aikatauluja netistä. Palasin takaisin kotiin hakemaan takin, sillä aurinkoisesta kelistä huolimatta varjossa tulee kylmä samantien, enkä ensimmäiseksi halua vilustua! Kotiini on keskustasta lyhyt kävelymatka, joten kävelin vielä takaisin keskustaan ja menin Starbucksiin toiselle kahvikupposelle, jotta sain Skype yhteyden Anttiin. Siellä vierähtikin sitten pari tuntia netissä roikkuen ja ihmetellen kadun menoa!

Veera ja Noora

Tapasin Veeran ja Nooran myöhemmin keskustassa ja menimme lounaalle. Mielemme teki jo edellisenä iltana paellaa ja olin bongannut aamun reissullani ravintolan, josta sitä sai. Meillä on vielä hieman tutustuttavaa tähän paikalliseen päivärytmiin, sillä samantien kun istuimme pöytään ja tilasimme, alkoi tarjoilija sulkea paikkaa ja siivota pöytiä kadulta pois. Kello oli neljä, joten ihmettelimme, ettei kyse voinut olla siestastakaan siihen aikaan. Noh, saimme kuitenkin ruokaa ja se oli HYVÄÄ!

 

Loppu iltapäivä kiertelimme kaupungilla ja ostin palan suomijunttiutta feikkicrocksien muodossa. Kodin lattian on jääkylmät, joten tossut tulee tarpeeseen! Osa pienemmistä kaupoista on näemmä sunnuntaisinkin auki ja bongasin myös yhden ruokakaupan kodin läheltä, joka palvelee myös sunnuntaisin. Seuraavaksi vähän valokuvasaldoa kaupungin keskustasta ja sen ympäriltä.

Keskustan yksi pääkaduista

Torre del oro

 

Trianan kaupunginosan katuja

Kaupunkia halkova joki

Kuuden maissa suuntasin ulos ja lenkille. Vaikken tunne kaupunkia vielä kovin hyvin, juoksin vajaan tunnin verran kännykän kartan avulla! Olipa hyvä tapa tutustua uusiin kulmiin. Löysin monta hienoa paikkaa mm. tämän (Plaza de Espana) ja ison puiston.

Illalla kävimme taas tapaksilla ja saimme kokea nolon väärinymmärryksen kautta, että tapaksien koot vaihtelevat :D Tilasimme neljä tapasta per tyttö ja normaalisti sehän olisi sopiva määrä ruokaa. Tarjoilija varoitti meille, että heidän tapaksensa ovat normaalia isommat mutta vastasimme vain, että olemme hyvin nälkäisiä! Kun tarjoilijat sitten alkoivat kantaa ruokia pöytään näytti siltä, että siitä riittäisi vaikka kymmenelle hengelle! Nolona sitten yritin ainoana espanjaa taitavana sönköttää, että ei me jakseta kyllä noita kaikkia ja olemme todella pahoillamme... Tarjoilijat onneksi ymmärsivät ja nauraen veivät lautasia sitten takaisin keittiöön. Loppu hyvin, kaikki hyvin, mutta kokemus oli äärimmäisen nolo!

Täällä on muuten appelsiinipuita joka puolella!

Linda