Päivä Janinan lähdön jälkeen lähdin kavereiden kanssa We Love Spainin kanssa Marokkoon viikonlopuksi. Kaverit olivat kertoneet matkan olevan melko vaatimaton, joten odotukset eivät olleet korkealla. Se oli tavallaan ihan hyväkin asia, sillä kaikki positiivinen olikin sitten vain plussaa! Perjantaina pysähdyimme Gibraltarilla, jossa paikallinen mies, entinen poliisi kierrätti meitä minibussissa ympäri paikkoja ja pääsimme näkemään myös kuuluisat apinat! Olin odottanut valtaisaa apinalaumaa juoksentelemassa ympäriinsä, mutta pettymykseksi paikalla hengaili vain muutama otus. Meitä oltiin varta vasten kielletty tuomasta mitään ruokaa bussin ulkopuolelle ja olemaan koskematta apinoihin, mutta eikö vaan eräs jenkkityttö joudu apinoiden ryöstämäksi ja pussillinen popparia pääsi parempiin suihin! He myöskin yrittivät silittää niitä ja jopa vähän toivoin, että apina olisi puraissut sormesta. Mitäs eivät kuuntele...
Gibraltarilta matka jatkui lautalla kanaalin yli Afrikan puolelle. Vastarannalla ylitimme rajan Ceutan kaupungissa, joka on vielä osa Espanjaa. Saavuimme pari tuntia myöhemmin Tangeriin, jossa vietimme ensimmäisen yön. Meitä oli matkassa yhteensä pari isoa bussillista ja menimme kaikki heti illalliselle hotellin ravintolaan. Tämä ruoka kuului matkan hintaan, mutta ei ollut kummoinen: salaattia, friteerattua kalaa ja riisiä. Päivä olikin mennyt nopeasti bussissa, joten suoraan vaan nukkumaan. Tangeria ei nähtykään sitten sen enempää ja toisaalta en olisi ulos uskaltanut ilman ryhmää mennäkään, niin pelottavalta paikka ainakin pimeässä näytti.
Lauantaina ajoimme aamulla rannalle ja pääsimme kameliajelulle. Osasimme kaverin vinkistä jättäytyä porukan viimeisiksi ja saimme pisimmät kamelikyydin takaisin bussille! JES! Tämä oli ehdottomasti reissun kohokohta :D Ajoimme bussilla pari tuntia Chefchaueniin eli siniseen kaupunkiin. Pääsimme ryhmän kanssa ihastelemaan paikallista "mattotehdasta". Huoneessa oli yksi mies, joka kangaspuilla väänsi mattoa ja muut esittelivät meille heidän tuotoksiaan. Teki mieli ostaa yksi, mutta täytyy ajatella kesäkuun kotimatkaa ja matkatavaroita. Saimme kaupungissa myös hieman vapaa-aikaa, jota näillä ryhmämatkoilla ei kovin paljoa ole. Ainut syy, jonka vuoksi halusimmekin lähteä We Love Spainin kanssa reissuun oli se, ettemme olisi uskaltaneet Marokkoon keskenämme.
 |
| Jäi mysteeriksi miksi ensimmäisen kuvan talon seinää maalataan oranssiksi eikä siniseksi |
 |
| Maton kutoja mies, mattoja näytillä ja sinisiä kujia |
Matka jatkui iltapäivästä kohti Tetuania. Matkan maisemat olivat koko viikonlopun ajan huikeat, kun ajoimme keskellä vuoria ja välillä pitkin serpentiiniteitä. Meidän bussimme paikallinen opas oli huikean hauska vanhempi mies, joka kertoili aina matkan ajan tarinoita ja paikallisen kulttuurin tapoja. Aivan hämmästyttävä kaveri, sillä hän puhui sujuvasti arabiaa, espanjaa, englantia, saksaa ja ranskaa! Asia joka jäi mieleen, oli se että mies pistää itseään päivittäin ampiaisilla, jotka kuulemma toimivat parempana piristäjänä kuin 1000 tölkkiä Red Bullia. En nyt lähtisi välttämättä kokeilemaan.
Jouduimme ajamaan kiertoreittiä Tetuaniin ilmeisesti, jonkin kylän mielenosoitusten takia, joten ajoimme suoraan keskustaan meidän "Fantasy Dinnerille". Kävelimme karmivien pimeiden kujien läpi kaupungin hienoimpaan ravintolaan, jossa meitä tervehti soittajia rumpuineen ja torvineen. Olo oli aika väsynyt päivän bussilla reissaamisen jäljiltä, mutta mieli piristyi illallisella. Ruokaa oli todella paljon, emmekä jaksaneet pöytäseurueemme kanssa loppuun yhtäkään neljästä ruokalajista. Olin olettanut, että ruoka olisi Marokossa mausteista, mutta maut olivat jopa suomalaistakin ruokaa miedompia! Illallisen aikana saimme nauttia soittajista ja tanssista ja lopuksi pääsimme todistamaan paikallisia häitä, kun kaksi meidän ryhmäläistämme viettivät häitään paikallisten ohjeistamana. Paljon huutoa, tanssia ja laulua! Oli kyllä hauska kokemus. Illallisen jälkeen ajoimme vartin verran hotellillemme, joka oli paikallisella mittakaavalla neljän tähden arvoinen, muttei kyllä länsimaisella arviolla saanut edes yhtä tähteä. Hotelli oli päälisin puolin siisti, mutta huoneet olivat sotkuiset ja luulimme aluksi Veeran kanssa, että olimme tulleet vahingossa hotellin vessaan. Valkoiset kaakelilattiat tervehtivät pölyisinä meitä astuessamme huoneeseen. Tarkastimme sängyt luteiden varalta ja kävimme suoraan nukkumaan, vaikka osa porukastamme lähtikin hotellin klubille muutamille.
Aamupalan jälkeen ahtauduimme jälleen bussiin ja ajoimme Tetuanin juutalaiskortteliin ja sen markkinoille kiertelemään. Markkinoilla kiertelimme kojuja ja ostimme ilmeisesti kamelin nahkasta tehdyt laukut, lompakon ja koruja. Marokossa on tapana tinkiä, joka olikin sitten hankala homma. Lopulta kun vain lähti kävelemään pois kieltäytyen kaupoista, olikin hinta sitten sopiva kaikille. Kävimme myös paikallisessa luontaistuotekaupassa, jossa mies esitteli (jopa suomeksi) tuotteitaan. Oli kaikkea luontaisesta muistinparantajasta (jota pystyi käyttämään kuulemma myös Viagran tavoin xD) kuorsauksen estojauheeseen ja öljyyn joka poistaa päänsäryn ja krapulan! Ostimme tyttöjen kanssa krapulaöljyä, detox-teetä, kuorsauslääkettä vanhemmille ja Noora osti myös Marokon erikoisuutta Arganöljyä. Öljyä päästiin kokeilemaan päänsärkyyn jo heti bussimatkalla, mutta sen muista vaikutuksista en ole vielä saanut varmuutta.
 |
| Vasemmalla meidän opas ja keskellä itse tohtori |
 |
| Sain niskahieronnan! |
Päällimmäisenä mieleen jäi reissulta paha haju kaduilla, köyhät ihmiset ja miesten epätoivoinen tuotteidensa kaupittelu kaduilla. Eräässäkin kojussa myytiin pieniin laatikkoihin ahdettuja tipuja, joita sitten jenkit (taas) fiksuina suukottelivat ja ottivat syliinsä. Tervetuloa lintuinfluenssa!
Markkinoilta ostettu laukku haisee edelleen aivan kamelin kakalta, vaikka olen pitänyt sitä ulkona jo kohta viikon. Täytyy toivoa, että siitä tulee joskus käyttökelpoinen, enkä joudu vastaanottamaan kummastuneita katseita kaupungilla ohittaessani ihmisiä sen kanssa. Tähän reissuun sopisi hyvin lausahdus "paska reissu, mutta tulipahan tehtyä", mutten tahdo olla niin negatiivinen, joten tyydyn toteamaan, että yksi kerta tätä hupia riitti minulle. Sininen kaupunki jäi mieleen kauniina ja nostaa matkan kokonaisarvosanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti